Elämä tuntuu hyvältä ja tekisi mieli kirjoittaa vain positiivisia tekstejä. Se ei kuitenkaan tunnu palvelevan tarkoitusta, sillä muutoksen ydin on katsoa myös pimeään. Olen itsekin tehnyt uskomattoman määrän työtä aidon hyvän oloni eteen. Tarvitaan havahtumista ja totuutta, että oma valo alkaa loistaa kirkkaasti sekä aidosti Totuus ja itsensä tarkastelu on tie aitoon rakkauteen itseä ja muita kohtaan  Epäsuosittu mielipiteeni on esimerkiksi, että positiiviset affirmaatiot ovat usein vain aitojen tunteiden peittoja. Olisi paljon hyödyllisempää katsoa tunnetta, johon affirmaatiota tarvitaan, käsitellä se, jolloin positiivisuus pääsee aidosti esiin. Ja tästäkin puhun kokemuksella. Affirmaatiot toimivat hetken, mutta elämä pyytää usein katsomaan syvemmälle. Elämä peilaa sisintäsi sinulle koko ajan! Välillä tuntuu, että sitä puuhuu vain elämän nurjasta puolesta. Mutta itsen kohtaaminen totuudenmukaisesti on tie kaikkeen hyvään. Toivon, että tekstit herättävät ihmisissä siemeniä pysähtymään ja tarkastelemaan itseä sekä omia tunteita

Maailma pyörii tekemisen ympärillä. Yhteiskunta saa meidät uskomaan, että koko ajan oltava tuottava. Jos et tee, niin ainakin mielen tulee rullata ja miettiä jatkuvasti. Mutta miten uudelle voi olla tilaa, jos et pysähdy? Pysähtyminen voi tuntua jopa pelottavalta ja tylsyys epämiellyttävältä. Ja puhun nyt kokemuksesta. Minulle on vaikea, edelleen, kestää tylsyyttä ja pysähtyneisyyttä. Välillä tuntuu edelleen, että asioita pitäisi saada aikaiseksi koko ajan. Mutta entä, jos uskallan luottaa siihen, että asiat etenevät myös hiljaisuudessa? Entä jos uusi versoaa hiljaisuudessa?   Istuin yhtenä päivänä rakan päällä ja katselin upeaa maisemaa. Olin hiljaa ja vain tutkin ympäristöä. Ei ajatusta seuraavasta hetkestä, tai edellisestä, vaan hengitys. Tunsin kovan tuulen liikuttavan jotain. Seuraava ajatus, jonka rekisteröin oli ajatus siitä, että vaikka istun tässä hiljaa, tekemättä mitään, asiat liikkuvat taustalla. Jokin syvä luottamus täytti minut 💨 Kaikki on liikkeessä koko ajan. Energia liikkuu koko ajan kuin tuo tuuli, joka liikutti puita ja pöllytti lunta. Vaikka luonto nukkuu, se ei tarkoita ettei mitään tapahtuisi. Uskalla ottaa aikaa ja antautua hiljaisuudelle ❤🌱 EDIT: huomasin jälkeen päin (samana iltana, kun olin kirjotitanut tämän tekstin), että kirjoitin tekstin itselleni. Illalla minulta peruuntui asiakas ja oli todella tarve ottaa aikaa itselleni. Olisinko sen tehnyt ilman, että itse tästä juuri kirjoitin. En tiedä! Mutta se sen tein rohkeasti!

Kun olemme tunteiden pyörteessä, on vaikea olla. Tuntuu aivan kuin ei näkisi kirkkaasti eteensä. Tuntuu, että maailmaa katselee tunteiden läpi. Näkee ja tuntee vain omat tunteensa ja vain omasta perspektiivistä. Olen itse jo pidempään harjoitellut tunteiden tuntemista, mutta tämä konkretisoitui ja kehollistui muutama viikko sitten todenteolla. Olin keskellä (itseaiheuttamaani) tilannetta, jossa suututin toisen henkilön ja vaikka kuinka istuin tunteideni kanssa ne eivät laantuneet. Käytin useampaa kehollista metodia, mutta silti pyörin tunteiden vallassa useamman tunnin. En pystynyt näkemään muuta kuin oman tuskani 🤯 Lopulta ymmärsin ottaa apua vastaan. Ihana, turvallinen henkilö auttoi minut tunnemryskyn yli. Tähän meni noin 15 minuuttia, kun hän kannatteli minulle tilaa tuntea. Tulin nähdyksi ja kehoni sai päästää irti. Tunteiden tuntemisen tärkeys konkretisoitui aivan uudella tapaa. Tämän jälkeen koko tilanne tuntui menneen ohi. Istuin omassa rauhassani, kun huomasin, että toinen henkilö oli vielä omien tunteidensa ”vallassa”. Toisen tunnemyrsky tuntui jopa absurdilta omasta rauhasta käsin. Kun oma tunnelataus tilanteeseen oli helpottanut, pystyin vain tarkastelemaan tilannetta ja tapahtumia. On vaikea kuvailla kuinka paljon tilanne itsessä muuttui. Ymmärsin todella millainen ero tunnetuilla ja jumiin jääneillä tunteilla on. Se suorastaan rytisi tietoisuuteeni ja kehollistui. Päällimmäisenä koko tilanteesta jäi kiitollisuuden tunne sekä tunne, että se tapahtui minun hyväkseni. Tilanne piirtyi mieleeni kuvana: myrskyävä meri. Tunnemyrsky on kuin hetkeksi menettäisi tiedon ja tunteen oman sisimpänsä valosta. Pinnalla myrskyää niin, että ei tavoita omaa itseään. Tilanteesta syntyi myös paljon hyvää. Muun muassa sinulle mahdollisuus saada kannattelua omiin tunteisiisi. Tarjoan tästä lähin 15 minuutin TUNNEVARTTI palvelua, jossa kannattelen sinua tunteiden kanssa. Tämä on sinulle, joka tarvitset pikaista apua tunnemyrskyyn tai jumittuneisiin tunteisiin. Pääset rauhantilaan itsesi kanssa, josta sinun on helpompi tutkiskella tilanteen juurisyytä. Varaa TUNNEVARTTI Vellosta ❤👌

Avun vastaanottaminen ✨ Ensimmäinen tunne, mikä minulle nousee avun vastaanottamisesta on äärimmäinen kiitollisuus. Kiitollisuus siitä avusta, jota olen viime aikoina saanut vastaanottaa ja ihmisistä, jotka ovat sitä tarjonneet. Mutta myös äärimmäinen kiitollisuus itseä kohtaan, että olen osannut ottaa sitä vastaan. Reilu viikko sitten, kun ajattelin avun vastaanottamista se tuntui lähinnä vaivaannuttavalta. Minulle avun vastaanottaminen on aina ollut himskatin hankalaa. Siinä joutuu myöntämään oman vaillinaisuutensa ja syvällä kohtaamaan sen, ettei kaikesta selviä yksin. MUTTA eihän meidän tarvitsekaan. Me saamme tarvita, me saamme olla haavoittuneita. Ihmiset on tehty elämään yhteydessä ja me olemme yhtä. On vain harha, että olisimme erillisiä toisistamme ❤ Oman kokemukseni mukaan suurimmat muurit murtuvat vasta, kun myönnät itsellesi, ettet selviä kaikesta yksin. Kun kohtaat ihmisen, joka näkee sen vahvuuden taakse. Kun olet valmis päästämään irti vahvuudesta ja selviämisestä, valo sinussa lähtee laajenemaan. Koin itse kaksi irtipäästöä viime viikolla. Toinen tapahtui spontaanisti erään seremonian yhteydessä. Ihana ystäväni vain kannatteli minulle tilaa tuntea se vaillinaisuus ja heikkous itsessäni. Toinen tapahtui omassa tunneprosessissani, jossa tunsin kauheaa tuskaa ja häpeää omista tunteistani. Kun myönsin tunteeni, ne helpottivat. Nämä tapaukset vapauttivat niin paljon tilaa minussa. Ne vapauttivat tilaa minulle itselleni ja tuntuu siltä kuin asiat virtaisivat paremmin kuin aikoihin. Kun antaudut avuntarpeelle, saat apua ❤

Kuinka usein olet huutanut vihaisena täysin viattomalle ihmiselle? Tai kuinka usein olet purkanut omaa pahaa oloasi muihin? Meidän tunteemme, ovat vain meidän tunteitamme. Ne eivät liity muihin ihmisiin. muiden teot ja reaktiot saattavat saada meissä piilevän tunteen esiin, mutta se ei ole muiden vastuulla. Tunteet ovat tärkeitä ja kaikilla meillä on tunteita. Se, että tunnemme, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että reagoisimme tunteeseen. Ottamalla vastuun omista tunteista ja tuntemalla ne teet varmasti maailmasta paremman paikan. Usein pelkäämme omia voimakkaita tunteita. Reagoimalla voimalla tunteeseen projisoimme sen ulospäin (usein muihin ihmisiin). Reagoimalla päästämme tunnetta vapaaksi ja näin vältämme katsomasta sitä rohkeasti silmiin. Tunne valjenee ja jää kehoon. Vaihtoehtoja on pysähtyä tunteen äärelle ja tuntea se, omassa tilassa ja rohkeasti. Kasvattaa tunnetta kunnes se vapautuu ja päästää irti. 💥 tunteet ovat energiaa ja oma suhtautumisemme niihin on ratkaiseva 💥 Kun olet pysähtynyt oman tunteesi äärelle ja vapauttanut sen, voit alkaa miettiä neutraalisti mitä oman reaktion takana olikaan. Miksi tunne tarttui minuun? Usein takana voi olla rajoittava uskomus tai käsittelemätön tunnemuisto. Joskus nämä tunteet ja uskomukset aukeavat ja joskus alitajunta pitää niitä itsellään. Mutta ei huolta, kun löydät itsellesi parhaan tavan sukeltaa alitajuntaasi, alkaa vyyhti varmasti aueta. Kaikille meille on se oma tapamme. Joko olet löytänyt oman tapasi